HEIKKI HUKAN IHMEELLINEN TARINA                            >>alkuun

Uusi elämä Jeesukselta

Heikki Hukka on tamperelainen kahden koululaispojan isä. Hän on saanut kokea todeksi Raamatun sanat Psalmista 40;

"Herra nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta. Hän asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren - kiitoslaulun Jumalalleni." Väkivaltainen, monenlaista rikollisuutta harjoittanut ja itsemurhan partaalle ajautunut Heikki kohtasi elämässään syntisten ystävän, Jeesuksen, ja sai sisäisesti sekä ulkoisesti uuden elämän.

 

"Ei tippa tapa"

Espoossa syntynyt ja uskovien vanhempien perheessä asunut Heikki on saanut jo pienenä kokea esirukousten voimaa. Hän muistaa, kuinka pikkupoikana oltiin uskossa ja käytiin pyhäkoulussa ja kokouksissa mm. Helsingin Jeesus-talolla. Kuten niin monilla muillakin, pian tulivat nuoruusvuodet ja lapsuuden viattomuus ja usko saivat jäädä. Jo nykyistä yläastetta vastaavilla luokilla Heikin elämään tuli kaljottelu mukaan niin voimakkaasti, että koulunkäynti sai jäädä kokonaan. Kuningas Alkoholi sai otteen nuoren miehen elämässä.

Pullosta tuli elämän sisältö ja keskipiste. Sen mukana kuvioihin tuli varastelemista, tappeluita ym. Heikki passitettiin nuorisosiirtolaan, jossa hän oli pari vuotta.

Armeijan jälkeen elämän tie kulki kokoajan alaspäin. Heikki oli välillä töissäkin erilaisissa rakennushommissa, mutta työnteko oli vain pakollinen harraste viinan hankkimista varten. Työpaikat saivat lopulta jäädä juopottelun takia. Elämä oli rikollisuutta, murtoja , pahoinpitelyitä - sekä kodissa että kadulla. Heikki oli poliisin tutkittu. Vuonna -84 solmittu avioliitto ja -87 ja -89 syntyneet pojat saivat kärsiä puolison ja isän ryyppäämisen sekä väkivaltaisuuden takia. Elämän hälläväliä-tyyli jatkui ja jatkui: "mottonani oli Irwinin laulu: "Ei Tippa tapa ja ämpäriin ei huku." En ajatellut muita yhtään. Pääasia oli, että itselläni meni lujaa ja sai olla kovanpojan maineessa. Ei se ollut vain kerta tai pari, kun vaimo ja lapset saivat paeta isän väkivaltaa - aina eivät kerinneet pakoonkaan..." ,muistelee Heikki vakavana.

 

Pakkohuostaanotto - avioero

Heikin railakkaaseen menoon tuli yhtäkkiä kova pysäytys. Sosiaaliviranomaiset ja poliisi puuttuivat lasten kotioloihin. Molemmat pojat otettiin pakolla huostaan pikatoimenpiteenä 10.3. -94. Vaimo muutti kotoa pois ja laittoi avioeron vireille. Elämä pysähtyi ja kaikelta putosi pohja. Suomalainen kova ja armoton mies pysäytettiin rajusti. "Yhtäkkiä tajusin, että elämässä ei ole mitään. Ei ole enää mitään mieltä jatkaa elämää.

Tuntui kuin olisi mennyt vuosia sumussa." Heikki huomasi sairastelevansa. Olihan toki vuosien ryyppyputki ja kova elämänmeno jättänyt jälkensä. Nyt - pysäytettynä - hän huomasi olevansa huonossa kunnossa.

Pakkohuostaanoton jälkeen Heikki meni A-klinikalle ja lääkäriin, jossa hänen elämänfilosofiansa käännettiin nurinpäin: "tippakin vielä, niin voit kuolla." Suurinpiirtein kaikki sisuskalut olivat niin huonossa kunnossa, että Heikki todella luuli kuolevansa.

 

Hautajaisvalmistelut

Elämän takapihoja kolunnut mies oli yksinäisiä polkuja ja sielunahdistusta yrittänyt kirkastaa viinan voimalla. Hän oli tullut elämässään pisteeseen, jossa tippa voi tappaa ja viinaämpäriin oli kadonnut hyvän omantunnon ja lapsuuden puhtaan uskon lisäksi koti, vaimo, lapset, työ, terveys - kaikki.

Eräänä iltana kämpässään hän oli päättänyt tappaa itsensä. "Olin ottanut rauhoittavia ja ajattelin vähän valmistella hautajaisia. Olin todella tehnyt päätöksen tappaa itseni. Minulla oli paljon hengellisiäkin kasetteja kotona ja ajattelin laittaa yhden niistä soimaan. Ajattelin, että kun joku löytää minut, näkisi hän, että olin kuunnellut hengellistä musiikkia. Ase oli ladattuna odottamassa."  Hengellisen musiikin soidessa taustalla Heikki avasi Raamatun. Se avautui Jeremian kirjasta 30:12-17:

 "Sillä näin sanoo Herra: 'Paha on sinun vammasi, kipeä on saamasi isku. Ei kukaan aja sinun asiaasi, sinun haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen. Kaikki sinun rakastajasi ovat sinut unhoittaneet, sinua he eivät kysy. Sillä niinkuin vihollista lyödään, olen minä sinua lyönyt kovalla kurituksella, koska sinun rikoksesi on suuri, sinun syntisi monilukuiset. Miksi valitat vammaasi, kipusi kovuutta? Koska sinun rikoksesi on suuri, sinun syntisi monilukuiset, olen minä sinulle tämän tehnyt... Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut Siion, jonka nimenä on 'Hyljätty', se josta kukaan ei välitä." (31:3): "Kaukaa ilmestyy minulle Herra, iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta."

"Tiesin, että nyt puhuu Jumala. Puhuu sanansa kautta suoraan minulle. Hän otti minut kiinni rajusti, mutta lempeydellä. Hän pysäytti minut helvetin porteilta. Murruin täysin. Itkin ja tajusin, että jos en nyt ota vastaan Jeesusta, menen hurjaa vauhtia suoraan kohti kadotusta. Jotain tapahtui... huomasin, ettei enää tule kirosanoja, tulin uskoon sillä hetkellä - Jumala teki sen minulle. Ajattelin ensiksi, että rooleilla ei ole enää osaa minuun, menköön kovanpojan maine. Lapsuuden hyvillä kokemuksilla uskosta ja esirukouksilla oli varmasti suuri merkitys, että näin tapahtui."

 

Alko aloitti - Jeesus lopetti

"Hävitin aseeni ja etsiydyin hengellisiin kokouksiin Hämeenpuistoon, Baptistilähetyksen tilaisuuksiin. Nyt oli elämällä tarkoitus - kuolemanpelkoa en tunne", Heikki kertoo. Hän hyräilee laulua "nimet autuaitten ovat kirjassa sun", ja sanoo, että kurjankin on saanut Jeesus pelastaa.

 

Kun kysyn häneltä kiitosaihetta tai esirukouspyyntöjä, hän mainitsee, että tämän asunnon saaminen oli konkreettinen rukousvastaus ja kiitosaihe. Hän pääsi pois Hervannasta, jossa on monet pahat muistot. Toiselle puolen kaupunkia - Tesomalle. Rukousaiheena on, että perhe voisi jälleen olla koossa. "Olisi unelmien täyttymys, jos vaimo tulisi takaisin kotiin", hän sanoo.

 

Nyt jo muutaman vuoden uskossa olleena Heikillä on uusi elämän motto. Senkin hän kertoo jälleen laulun sanoilla: "Huomispäivää en mä tunne, päivän vain käyn kerrallaan." En haluaisi kantaa huolta huomisesta, huomisella on omat murheensa. Tänään on Herra luvannut auttaa", Heikki tuumii. Vielä hän haluaa sanoa: "on turha etsiä kiertoteitä - on vain yksi tie taivaaseen - Jeesus Kristus!"

Ulko-ovi kolahtaa. Pojista nuorempi tulee sisälle. Heikki on saanut toisen pojista takaisin kotiin. Toinen on sijoitettu uskovaan perheeseen. Psalmin 40 kohta on totisesti totta - Herran lahjoittamaan pelastuksen ja elämänmuutoksen "näkevät monet." Näin on Heikin elämän kohdalla, kiitos Herralle!

 

Haastatteli: Mika Särkkä

Uusi elämä Jeesuksessa -lehti

 

>>alkuun

Kirjoita Heikille!)

© 2009-2017 Heikki Hukka. Webdesign by Hitsound